Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, joka sijaitsee maan itäosassa Välimeren rannalla. Sen väkiluku on noin 807 000 ja esikaupungit mukaan luettuina lähes 1,5 miljoonaa.
Yksi Valencian tärkeimpiä ja samalla myös uusimpia nähtävyyksiä on vuonna 2004 valmistunut Ciutat de les Arts i de les Ciències eli Valencian taide- ja tiedekeskus. Kyseessä on suuri vapaa-ajan kompleksi, joka käsittää mm. valtamerikeskuksen, tiedekeskuksen, IMAX-elokuvateatterin sekä teatterin. Suosittelen tätä keskuskusta lämpimästi, sillä sieltä löytyy nähtävää sekä aikuisille että perheille.
Toinen mainio tapa tutustua upeaan kaupunkiin on tehdä citytour polkupyörillä. Kaupungista löytyy useampikin paikka, josta polkupyörät ja tarvittaessa kaupunkioppaan voi vuokrata.
Kaupungin vanha joenuoma, josta Francon aikaan piti tehdä nelikaistainen moottoritie, on nykyään kaupunkilaisten toiveiden mukaisesti monimuotoisena puistoalueena lampineen ja suihkulähteineen. Tämä noin 10 km pitkä henkireikä keskellä kaupunkia on mainio alue kävelyyn, pyöräilyyn sekä hengähtämiseen kiireen keskellä.
Valencian tunnetuin ruoka on la paella valenciana. Kyseessä on normaalin espanjalaisen paellan toinen versio, jossa on katkarapuja ja mereneläviä sekä jäniksen ja broilerin lihaa. Toki jokainen ravintola tekee paellastansa oman version ja pitää kukin omaa annostaan parhaana.
Toki kaupungin monimuotoinen ravintolatarjonta täyttää vaativammankin matkailijan tarpeet. Yhtenä upeana esimerkkinä ravintola Seu-Xerea. Ravintolaa voisin luonnehtia moderniksi aasialaiseksi keittiöksi, johon espanjalainen ruokakulttuuri on antanut vahvan leiman. Jos innostunut ja osaava keittiömestari jaksaa vielä kehittää pikkuisen annoksien ja etenkin menujen pieniä yksityiskohtia, uskoisin, että tähti Michelinin oppaassakaan ei ole mahdoton.
Sitten itse asiaan, eli annoksiin ja kuviin…
Söin ravintolassa Seu-Xerea menun lounasaikaan (pienin muutoksin ja lisäyksin). Tämä menu vaihtuu noin kaksi kertaa kuukaudessa. Lounasaikaan menun hinta on 22€ ja illallisella 30€. Hinta-laatusuhteeltaan menu on loistava.
Alkuun nautimme kurpitsakeiton, jossa makua oli kurpitsan ohella tukemassa korianterin suhteellisen voimakas aromi. Yksinkertaisuudessaan hyvä annos, joka on omiaan herättämään makuaistin. Jos halutaan leikkiä pienillä yksityiskohdilla, niin olisin itse lisännyt annoksen koristeeksi mieluummin muutaman sahramin emin. Ne olisivat tuoneet keittoon hieman kitkeryyttä ja korostaneet värin entisestään. Lisäksi sahrami olisi toiminut loistavana johdantona myöhemmin menussa tarjottavaa paellaa ajatellen.
Kanasalaatti, jossa makua antamassa teriyaki kastike sekä kuivatut aprikoosit toimi erittäin hyvin.
Uppopaistetut munakoison viipaleet olivat mielestäni yksi aterian kohokohta. Viipaleiden väliin oli tehty ilmakuivatusta kinkusta ja tomaatista aasialaiseen tapaan maustettu täyty joka oli maustettu szechuanilaisella pippurilla. Annos oli hienostuneen makuinen ja aistittavissa oli aivan hento korianterin häivähdys.
Toinen menukokonaisuuden suosikkini oli ”tuoreet” vietnamilaiset kevätrullat nuoc cham kastikkeen kera. Täydellisellä varovaisuudella kypsytetty kokonaisuus, jossa tuoreet vihannekset, kuten porkkanan aromin, pystyi aistimaan niin visuaalisesti, maullisesti sekä mukavana suu tuntumana.
Nuoc cham-kastiketta on helppo valmistaa myös kotioloissa esimerkiksi seuraavan reseptin mukaisesti:
1 dl vettä
70 g palmu- tai ruokosokeria
1/2 dl kalakastiketta/fondia
1 1/2 rkl limemehua
1/2 rkl riisiviinietikka
Ennen pääruokaa tarjoiltiin vielä dim sum, joka on pieni alkuperältään kantonilainen annos. Tällä kertaa annoksen nimi oli ”Oxtail sim sum with hot stock”. Annos sisälsi cocktail-lasissa tarjottavan taikinaan (pastaa) leivotun häränhäntätäytteen, joka oli kypsennetty erittäin maistuvassa lihaliemessä. Uskoisin, ettei lihaliemi ollut peräisin Maggie-kuutioista! Yksi suupala, joka hurmasi minut täysin. Ja ainahan minulla on jotain lisättävää, jotta annoksesta saisi täydellisen. Täydellisen omaan makuuni. Pieni tilkka finoa (=sherry) oli kruunannut annoksen. Ravintola ja menu kuitenkin sisältävät elementtejä espanjalaisesta keittiöstä, ja tämä elementti olisi täyttynyt selkeällä ja annokseen sopivalla tavalla finon muodossa.
Toisena pääruokana minulle tarjoiltiin ”päivän kalaa”, joka tällä kertaa oli merluzaa, kummeliturskaa. Kala on valkolihaista ja mielestäni ilman lisäkkeitäkin varmin maistuvaa. Erityisen mielissäni olen siitä, että annos EI sisältänyt kuin hippusellisen hiilihydraatteja pastan muodossa. Kastikkeena/liemenä oli kasvisliemipohjainen itämaisia makuja tulviva liemi.
Tämän jälkeen pöytään kannettiin valencialaisen keittiön lahja maailmalle, Paella Valenciana. Ainakin paikalliset pitävät paellaansa lahjana muille. Toisaalta, ei minulla ole tätä ”lahjaa” vastaan mitään pahaa sanottavaa. Paellan onnistumisen ja maistuvuuden kannalta ehdoton vaatimus on hyvälaatuinen liemi, joka antaa paellalle sen perusmaun. Lisukkeet (kani, kalat, kanat yms.) toki antavat makua, mutta mielestäni paella ei ole onnistunut jos ”perusriisi” ei ole herkullista. Seu-Xerean paella oli hyvä, muttei täydellinen. Olen nauttinut parempaakin, mutta toisaalta myös todella monta kertaa huomattavasti huonompaakin. Riisin maku oli kunnossa, lisukkeita oli runsaasti, mutta jokin puuttui. Saattoi olla, että suutuntuma oli hieman liian kuiva, tai ehkäpä viini ei sopinut yhteen paellan kanssa.
Ja koska edellä nauttimani annosten jälkeen oli vielä kiljuva nälkä, piti totta kai tilata ylimääräisenä annoksena ravintolan tapaan valmistettua juottoporsasta burmalaiseen tapaan. Eikä kaduta tämä tilaus yhtään, sillä annos oli tarpeeksi iso ☺. Porsas oli mehukasta, päällä burmalaiseen tapaan maustettu ”kuorrutus” ja lisäkkeenä yksinkertaista bok choita, eli nuorta pinaattikiinankaalia.
Tämän jälkeen päästiin monelle tärkeimpään menun osaan, jälkiruokaan. Mielestäni jälkiruoka ei voi koskaan pelastaa huonoa menukokonaisuutta, mutta se voi kruunata muiltakin osin onnistuneen kokonaisuuden. Tässä ravintolassa ja tässä menussa jälkiruoka todellakin kruunasi kokonaisuuden. Hyvin kostutettu vaalea pala kakkua (Caramel spounge), kotitekoista vaniljalla maustettua jäätelöä ja kaiken tämän kruununa vahva kahvikastike. Maistettaessa annosta makujen kirjo vaihtelee alun makean kautta jäätelön pehmeän vaniljaisuuden kautta vahvan kitkerään kahviin jättäen suuhun hienon vivahteikkaan makuyhdistelmän. Täydellistä!
Käykää toki tutustumassa ravintolaan Valenciassa ollessanne! Uskon, että piakkoin Uniquetourin kauttakin pääsee matkustamaan eri teemojen merkeissä tänne hieman Suomessa vähemmän tunnettuun kaupunkiin ja sen ympäristöön. Suunnitteilla on ainakin viini- ja ruokamatka sekä perhematka, jossa yhdistetään kaupunkilomaa sekä rantaloman aktiviteetteja.
Itse olen ainakin erittäin iloinen, että Espanjasta löytyy monia erilaisia alueita ja etenkin hyvän ruoan ystävänä, erittäin vahva ja monipuolinen ruokakulttuuri.
Teksti ja kuvat: Mikko Niemi / Uniquetour
